perjantaina 27. maaliskuuta 2009

Perjantai!

On se vaan hieno päivä, töissä on karnevaalitunnelma ja salilla treeni kulkee kuin hirvi.

Hyvät treenit, tuli taas tehtyä vähän ylimääräisä liikkeitä ihan vaan tekemisen ilosta. On se vaan mukavaa välillä. Viimeisessä fillariosuudessa tuli vähän spurtattua, sain sykkeen nousemaan 161 lukemaan. Hieman on tuollaista dieselmaista mallia tuo minun sydämeni. Sellainen se on ollut aina, nostaa sykkeen vääntöhuippuun ( noin 135 -140 ), vääntää tasanopeussäätimen päälle ja ajelee kunnes kyllästyy.

Treenailen itselleni Martti Vainiomaisen ulkonäön, alan jo valmiiksi hakemaan talonmiestä jostain.

Ensi viikolla lomaa tiistaista perjantaihin, katsotaan miten paljon tämän kuntoinen ihminen viitsii viikossa polkea.....

torstaina 26. maaliskuuta 2009

Vaateostoksilla

Kävin ruokatunnin yhteydessä vaatekaupassa. Vaatekauppa on perinteisesti aina ollut paikka mitä vihaan syvästi. Se on johtunut siitä yksinkertaisesta syystä että en ole löytänyt sopivia vaatteita.

Ajattelin ostaa "tavoitehousut", ne suurimmat mihin ei ollut mitään asiaa 2 kk sitten edes koittaa sovittautua. Ajattelin että näihin kun sovin niin jotain on jo saatu aikaan, ostin housut täysin niitä sovittamatta.

Äsken tulin töihin takaisin ja ajattelin että käyn testaamassa housuja vessassa, sanoinkin Rynnäkköjoutsenelle että "katsotaan riittääkö puoli vuotta että mahdun näihin"... Istu ja pala, sain housut jalkaan!

Eivät ne mitkään kyykkyhousut ole vieläkään mutta ne mahtuivat jalkaan ja ne eivät näyttäneet naurettavilta makkarankuorilta. Tiedän että salin tiskin takana olevat neitoset voisivat käyttää näitä housuja varmaan telttana mutta minulle tämä on iso juttu.

Olen jo antanut itselleni uuden palkinnon, jos saan tänä vuonna veronpalautuksia niin aion käyttää ne kaikki vaatteisiin. Joulukuussa mittojen pitäisi olla jo kovin erilaisissa lukemissa kuin nyt.

Näin se elämä joskus palkitsee juuri kun sitä ei odota! Yritän tehdä tänään kuntopyörällä pitkäaikaisen haaveeni, ohitan Rynnäkköjoutsenen 45 minuutin lenkin viimeisessä kurvissa.

tiistaina 24. maaliskuuta 2009

Kuherruskuukausi ohi

Kuten tuossa jo kirjoitinkin niin ensimmäinen kuukausi on nyt lusittu. Olen ihan tarkoituksella ottanut punttitreenit maltillisesti, koittanut vähän totutella torsoa siihen että nyt ollaan tekemässä muutakin kuin hiiren liikuttelua. Tänään uskalsin ensimmäisen kerran vähän sooloilla ohjelmaa ja tehdä niin että jossain tuntuukin.

Meillä on ohjelmassa 2 eri vatsaliikettä, vaihdoin ensimmäisen penkillä tehtävän liikkeen vatsakoneella tehtäväksi. Saan siinä vaan niin paljon paremman tuntuman ja liike ei ota lainkaan selän päälle. Teen siis salitreenin aikana kaikenkaikkiaan 4 x 15 toistoa vatsoille. Hyvä alku.

Selälle tuo vinopenkissä tehtävä selän ojennus on minulle hankala koska se ottaa voimakkaasti takareisiini, torsoni patologista luokkaa oleva massa tekee temput tässä kohtaa. Siirryin siis tekemään molemmat selkäliikkeet selkäkoneessa, teen tässäkin 4 x 15 toistoa.

Tuossa nuo varsinaiset liikkeisiin tehdyt muutokset, näin se tuntuu toimivan minulle paremmin. Sekä vatsaan ja suoriin selkälihaksiin saa nyt paljon paljon paremman tunteen, ihan kuin olisi tehnytkin jotain. Lisätietona, treeniohjelma on mallia:

- 7 min aerobinen
- vatsat 1
- "penkki"
- selkä 1
- 7 min aerobinen
- vatsat 2
- yläselkä ( ylätalja lapio-otteella )
- selkä 2
- 7 min aerobinen

Vatsat sekä selkä saavat tuollaisen noin 30 minuutin lepotauon liikkeiden välissä, ihan kuin kuulisin vaimean huudon aloittaessani uudelleen niiden teon "WTF, täähän tehtiin jo tänään". Toimii!

Nuo 7 min rutistukset aion jatkossa käyttää peruskestävyyden kehittämiseen. Tarkemmin sanottuna 2 ensimmäistä niihin ja viimeinen sellaisena palauttevana touhuamisena. Annan kahdessa ensimmäisessä sykkeen nousta reilusti käyttämällä tarpeeksi isoa vastusta. Noita varsinaisia aerobisia harjoituksia on kuitenkin vielä kolmena päivänä viikossa ja kuten tätä blogia seuraavat ovat kenties olleet huomaavinaan, niiden kesto ei ole ongelma.

Tälläistä, tänään oli erinomainen päivä. Sarjojen jälkeen oli olo kuin olisi isompikin karju. Muahaha, kaikkea se ego luulee välillä.

maanantaina 23. maaliskuuta 2009

5. viikko alkoi

Näin se alkoi treenauksen viides viikko. Vedin tarkoituksella eilisen maratoonille palauttavana treeninä ihan perus kolmevarttisen, sykkeet tarkoituksella alhaalla. Tämä tosin hoitui ihan itsestään, samalla tahdilla ja vastuksella vedettiin kuin aina ennenkin.

Kuun viimeinen päivä ja sitä myöden myös painonmittaus lähenee. Katsotaan onko mitään tapahtunut, senttejä on kyllä lähtenyt.

sunnuntaina 22. maaliskuuta 2009

Uusi sunnuntain ennätys

Aamu lupasi huonoa treenille, ei oikein kiinnostanut ja jotenkin oli olo että ei jaksaisi. Pakkohan se sinne salille oli kuitenkin vääntäytyä, onneksi näin...

Olimme sen verran ajoissa että olimme jo polkeneet ensimmäisen 45 minuuttia kun Frasier-putki alkoi. Vedimme siis alkuinnostuksella juuri sen helpon osan, vielä jaksoi kunnolla eikä harmittanut tms. Kun Frasierin jaksot alkoivat niin pystyi keskittymään television katsomiseen ja polkemisesta tuli helpompaa. Ensimmäisen 45 minuutin perään tuli ensin 30 min, oltiin saldoissa 1 h 15 min. Sain kaverin houkuteltua vielä 15 minuuttiin sanomalla että ei tätä voi kesken jättää, pitää polkea se 1 h 30 min. Tämän jälkeenkin oli vielä kunnolla virtaa joten aloitin haastaa Rynnäkköjousenta herjaamisella vielä ylimääräiseen 30 minuutin puristukseen. Kyllä se nurisi ja marisi mutta polki kuitenkin.

Saldo siis: 2 h!!!

Pyörän kcal-laskuri näytti noin 1000 mutta omat tietoni sisältävä sykemittari yli 2000 kcal. Totuus lienee jossain näiden lukemien välissä. Oli miten oli mutta näin on, uusi ennätys on tosiasia.

Päälle venyttelyt ja hurmiohenkiset itsemme kehumiset. Ollaan me niiiiiin hurjia.

Nyt syömään, siellä on broilerinkoivet uunissa ja ne huutavat kovaan ääneen nimeäni.

lauantaina 21. maaliskuuta 2009

Siinä kirjoitustauko

Torstaikin meni vielä penkin alle, aamu alkoi hyvin mutta iltapäivällä vanha ystäväni migreeni pilasi taas kaikki mahdollisuudet salille menemisestä. Tuli siis pakon sanelemana pari lepopäivää peräkkäin.

Perjantai oli päivä jolloin ei olisi kiinnostanut salille meno pätkän vertaa, koko päivä tuntui vähän huonolta sen takia. Vääntäydyin kuitenkin salille ja niinkuin yleensä treeni olikin taas varsin mukavaa ja sain hyvin sarjat tehtyä jne jne. Ihme miten niistä treeneistä mihin tuntuu olevan vaikein mennä tulee niitä parhaimpia. Muistan tämän aivan saman asian tuolta 1900-luvun lopusta kun vielä harrastin aktiivisesti urheilua. Ihme homma.

Kun nyt aikaa oli niin tutustuin mitä interveppi tarjosi tietoa migreenistä ja koinkin aika suuren ahaaelämyksen. Tuo minun oma pieni rakas oireeni on aikojen myötä kehittynyt ja muuttunut, erään sivuston kuvausten mukaan löysin uusia esioireita mitä minulle on tosiaan kehittynyt vuosien mittaan. "Food cravings" on uusi asia minulle, tuossa aikaisemmin ihmettelinkin jo muistaakseni keskiviikon blogissa miten oli niin järjetön makeanhimo. Näemmä tämä oire on nyt löytänyt tiensä minuunkin. Toinen uusi oire minkä tunnistin oli se että noissa käsivarsissa tuntuu outo rentouden tunne, siis juuri ennen auran alkamista. Ei ole helppoa.

Noniin, se niistä valuvioista. Tämä viikko kun on saatu poljettua niin takana on neljä treeniviikkoa. Ei muuta kuin kuuluisan lumeen juuttuneen mummon sanoin: "ettepäi",

torstaina 19. maaliskuuta 2009

Lepopäivä suoraan helvetistä

Eilinen oli kauhea päivä.

Ihanuus alkoi heti aamusta, väsytti niin maan perusteellisesti eikä sängystä olisi kiinnostanut nousta lainkaan. Seuraavaksi kävin tekemässä aamupirtelöt ja kerran maistettuani kaadoin ne viemäriin. Ei maistunut, ei sitten millään.

Lähdin autolla töitä kohti ja kurvasin huoltamon kautta hakemaan kivennäisvesipullon, ajattelin että josko se pelastaisi päivän. Ei pelastanut. Leuatkin olivat taas niin jumissa että koko oikea puoli kaulasta ja leuasta vihloi.Töissä nappailin lihasrelaksantin ja odottelin innolla noin puolen tunnin päästä tulevaa armotonta väsymystä tabletin sivuvaikutuksena.

Elävänä kuolleena tallustelin alakerran lounasruokalaan ja tilasin "Riistawokin" eli suomeksi läjän vihanneksia joiden seassa oli miltei syömiskelvottomia lihankaltaisen aineen möykkyjä. Ruokahalu lähti, valitettavasi valtava nälkä säilyi. Makeanhimo oli aivan älytön, lähdin kauppaan vakaana aikomuksena ostaa jotain karkkia. Patsastelin karkkihyllyn edessä edestakaisin ja katselin aina ensimmäisenä kalorilukemat kun sain käteeni jonkin mieleiseni tuotteen. "ai että tästä levystä saisi 1000 kcal, jätänpä väliin". En raaskinut ostaa mitään, ostin siis sen vakion eli kilon banaaneja.

Pettyneenä mutta samalla tyytyväisenä itseeni hivuttauduin takaisin töihin. Makeanhimo ei laantunut hetkeksikään, menin siis keittiöön ja tein itselleni rahkasta ja kolmesta teelusikallisesta Hermesetasta "karkkia". Nielin törkeänmakean rahkasementin ja istuskelin aikani työpisteessäni. Siitä se ajatus sitten lähti, tunnistin heti tutun olon päässäni ja suoraan tämän jälkeen näkökenttään iski vanha tuttu aura. Migreenihän se siinä, hienoa. Ilmeisesti koko aamun kireys, outo olo, makeanhimot ja kiukkuisuus petasivat tätä. Pensselit santaan ja kotio.

Ilta menikin sitten melkolailla päin mäntyä, koitin syödä vielä jotain mutta ei se vaan maistunut. Harmitti niin maan vietävästi että hain kaupasta sipsipussin ja paketin paahtoleipää mutta sipsit jäivät käytännössä syömättä.

Oli kyllä suoraan sanottuna harvinaisen paska päivä, onneksi oli lepopäivä että ei jäänyt treenejä väliin. Sain nukuttua yön hyvin ja tätä päivää jatketaan puhtaalta pöydältä. Oli se jo aikakin että tuli ensimmäinen vaikea päivä.

tiistaina 17. maaliskuuta 2009

Tiistai... T niinkuin Treeni

Näin, punttitreeni takana.

Nyt on aivan selkeä muutos siinä että normivastuksilla syke ei tahdo heti alussa nousta kunnolla. Ilmeisesti kunto on kasvanut. Kyllä se syke sieltä hetken päästä nousee mutta siihen tuntuu kuluvan pikkuhiljaa aina vain enemmän ja enemmän aikaa.

Ensimmäinen olemukseeni liittyvä positiivinen kommenttikin on sitten saatu: "onkos sun posket kuule vähän kaventuneet?", ei että teki kuulkaa hyvää!!!

Palkitsin itseni vatsakoneessa, meillä on syvä viha/rakkaus-suhde. Huomenna vapaapäivä, torstaina jatkuu aerobisella.

maanantaina 16. maaliskuuta 2009

Rutistus takana

Tämänkertainen aerobinen oli suoraan sanottuna juuri rutistus, heti alussa sykkeet alueen yläreunalle, loppua kohti normaalia ylöspäin hinautumista, ei ongelmia kuitenkaan.

Oikein mainio 45 minuuttia, vielä ei olla lähelläkään hengästymistä niinkuin ei varmasti pidäkään olla. Kohta ruokapatojen ääreen, tämä oli hyvä päivä.

Päivän ravintosisältö

Laskin tuossa edellisessä postauksessa olevan päivän ravintosisällön:

2200 kcal
179 g hiilihydraattia
60 g rasvaa
225 g proteiinia

Banaaneista tulee näemmä puolet päivän hiilihydraateista, onkohan se hyvä juttu. Pentele, palautetta kiitos. Ihannepäiväohjeessa päivässä tulee sisälle 2000 kcal, tuskin tuo ylimääräinen 200 on kamalaa... on se tosin 10 % lisää. Vaikeaa

Ehdotelkaa, kommentoikaa. Vinkkejä kaivataan aina.

Ulkona on maitorahkan valkoinen keli

Tuosta kömpelöstä aasinsillasta pääsemmekin ruokavalioon.

Kävin tuossa äsken kaupassa hakemassa ruokaa työpäiviin keskiviikkoon asti. Mukaan tarttui:
- maitorahkaa
- banaaneja
- Fun Light - pulloja
- Hermesetaksen "90 % vähemmän kaloreita kuin sokerissa" jauhetta
- Chilikinkkua

Esimerkki nykyisestä päivästä:

07:30 Aamupala :
Fastin pirtelö tehtynä rasvattomaan maitoon.

11:00 Lounas:
Rahka + ruokalusikallinen Fun Light + teelusikallinen Hermesetas + pari banaania.

Noin kello kahden välipala:
noin 200 g paketti kevyintä mahdollista lihaa, käytännössä jotain missä on 100 kcal / 100 g.

17:00 Päivällinen:
Töiden jälkeen kotona jotain kanasta tehtyä, hyvin usein viime viikkoina se on ollut 2 x kanankoipea + 1 dl riisiä keitettynä + pirusti papuja, vihanneksia yms.

21:00 Iltapala:
Kuten lounas.

Ruokaa tulee ovista ja ikkunoista eikä pahemmin tarvitse nälkää nähdä. Tuo maitorahka muuttaa mainiosti makua tuon Fun Lightin avulla ja banaaneista olen aina pitänyt. Kana on hyvää, rasvattomat leikkeleet ovat hyviä.

Erikoisinta tässä "laihdutuksessa" on tosiaan tuo että saapi syödä aikalailla, ei ole nälkä ja saa syödä ruokaa mikä maistuu hyvältä. Tässä "nyt syödään jatkuvasti" mallissa on myös se hyvä puoli että käytännössä migreenikohtaukseni ovat loppuneet kokonaan. Kokeilin tuossa jokunen kuukausi sitten VLCD-jauhoja joka päättyi tilanteeseen että sain perjantaiaamun ja lauantai-iltapäivän välissä 6 migreenikohtausta. Ei paljon naurattunut, ilmeisesti aivoni vaativat että verensokeri on suurin piirtein tasainen koko ajan. Tuo kokeilu ei todellakaan tule toistumaan.

Tälläistä, pitäisi varmaan laskea seuraavaksi että paljonko tuosta syömisestä tulee mitäkin. Se seuraavassa postauksessa.

sunnuntaina 15. maaliskuuta 2009

Sunnuntaiajatuksia

Sunnuntai!

Huomenna pääsee taas töihin, töissäkäyvät alkavat olemaan pikkuhiljaa etuoikeutettua porukkaa joten olen tällä kertaa ihan vilpittömän onnellinen ilman sarkasmin häivääkään.

Juuri tulin salilta, noin pari tuntia tähän sunnuntain urakkaan näemmä menee saliakaa. Tänään poljettiin 1 h 15 minuuttia, en oikein osaa sanoa miksi viimeinen "puuttuva vartti" jäi polkematta. Ei vaan innostanut enää tai jotain, tuntui vaan että olen jo tinkini tehnyt.

Erikoinen tuo sykkeen kulku, ensimmäinen noin 30 minuuttia menee normaalikierroksilla ja normaali+1 vastuksilla reilusti alle tavoitealueen. Tämän jälkeen syke alkaa pikkuhiljaa nousemaan ja loppuvaiheessa syke onkin jo alueen ylärajoilla. Koko tämän ajan on siis sama vastus ja sama kierrosnopeus eli periaatteessa kroppa tekee koko ajan saman verran töitä. Mystistä...

Mitenkäs tuo pyörä muuten tuon "tehdyn calorimäärän" ilmoittaa, ilmeisesti se on vain raaka matemaattinen esitys siitä että tietyllä wattimäärällä on tehty tietty aika töitä jonka tuloksena veivataan kilokaloreita? Ihmisen kehohan ei kuten mikään muukaan kone toimi 100 % hyötysuhteella joten kropan oikeasti tekemä työ on väistämättä korkeampi kuin koneen ilmoittama?

Kuntoilussa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa jokinorsua.

Oikein hyvä olo, tuo noinkin raskas puristus minulle ei aiheuttanut mitään ihmeellisempiä tuntemuksia. Hiki lensi niin maan perusteellisesti mutta ei mitään aristuksia tms. Jalat tuntuvat mukavan lämpöisiltä ilman että kävely olisi mitenkään raskasta.

Näin se päättyi kolmas viikko, alku on mennyt tosi vahvasti ilman sen kummempia harmistuksia tms. Jatketaan samaan malliin.

perjantaina 13. maaliskuuta 2009

Mikkosten päiväkotiteoria

Etukäteisvaroitus, älä syö tai juo mitään katsoessasi tämän pätkän....

Hiltler kuulee yllättäviä uutisia

Loisto pätkä, piristi kummasti. Toivottavasti teitäkin.

Elämän pieniä ahaa-elämyksiä

Niin se meni taas perjantain punttitreenit.

Ensimmäistä kertaa taisin osata ottaa treenin "kuntopiirinä" jollaiseksi se ilmeisestikin onkin tarkoitettu. Polkupyörästä suoraan tekemään liikkeitä, pienet tauot sarjojen vällin vain niin että kaveri ehti tehdä ja heti itse siihen perään. Syke pysyi ylhäällä koko ajan eikä tullut mitään turhia taukoja. Varsin virkistävä 50 minuuttia.

Tuosta edellisen postauksen sitaatista, en jaksa tähän hätään enää sitä kirjaa hakea. Palataan siihen myöhemmin. Kuntoilua täällä piti käsitellä eikä perehtyä passiivisen vs. aktiivisen nihilismin eroihin ja aatemaailmoihin.

Sen verran päästin sisälläni asuvaa pientä masokistia valloilleen että ujutin sarjojen väliin oman pienen erikoisuuteni, tein ojentajille omat sarjat muiden liikkeiden mallin mukaan. Ihan vähän pikkasen vaan ojentelin, se ei ole koskaan ketään tehnyt huonommaksi ihmiseksi.

Ruoka- ja juoma-asiaa vähän vielä. Entisessä elämässä tuli tuon viinankin kanssa läträttyä melko lailla, tämä on kuitenkin nyt muuttunut. Viimeisen kolmen viikon aikana olen nyt kerran juonut, sen blogissakin mainitun saunasiiderin muistaakseni ensimmäisenä viikonloppuna. Kuten jo olenkin aikaisemmin sanonut, olin iloisesti Mepsi Paxin aiheuttamassa kofeiini- ja colajuomakoukussa. Tämä tietenkin johti siihen että käytännössä kaikki siihen etäisestikin sopivat viinakset blandrattiin kolajuomalla.

Nyt kun olen julistanut kofeiinin pannaan on viinan juominenkin jäänyt koska millä minä sitä nyt laimennan? Absolutistiksi en aio ryhtyä, tulen harvoissa ja valituissa tilaisuuksissa vetämään rehellisesti sanottuna "perseet" jos sille päälle satun. Kotijuomiset jätän kuitenkin täysin väliin ja hyvin harvoin kotoa mihinkään poistun joten puitteet edellämainituille takalistojen olkapäille hinaamisille ovat melko harvat ja olemattomat.

Tämänkaltainen alkoholipoliittinen julkilausuma tällä kertaa.

13. perjantai

Hyytävää.

Eilen illalla olin taas mukavan väsynyt kun olin saanut itsestäni jotain irti, yökin meni siis mukavasti. Aamulla kyllä vielä olisi uni maistunut mutta ei huolta, tulossa on kuitenkin jo viikonloppu.

Tänään suoraan töistä taas salille ja luvassa perjantaiseen malliin punttipäivä.

Samaan aikaan kun tätä kirjoittelen kuulin Radio Rock:ista Mikkosten Shown äänestystuloksen... Jokainen muu netin kysely ja gallup päättyi murskalukemiin sen puolesta että show ei jatku noin tuloksella 90 - 10 %. Nyt pitäisi uskoa ihan näin kylmiltään että Nelosen äänestyksessä tulos olikin 55 % kyllä ääniä??? Niin kai sitten, kansan ääni on puhunut. Kai.

Täytyy illalla siteerata yhtä erittäin viisaan Suomalaisen kirjoittamaa kirjaa "Ei voisi vähempää kiinnostaa, ajatuksia nihilismistä", siinä on hyvin kuvattu tämä aika. En halua alkaa raiskaamaan sitaattia muistamattomuudellani.

torstaina 12. maaliskuuta 2009

Treenin päässä kiinni taas

Näin se taas lähti!

45 min silkkaa hurmosta, kroppa oli selkeästi palautunut oikein kunnolla ylimääräisten flunssalepopäivien aikana kun kulki niin maan perusteellisesti. ( taas se Team Reinikainen puskee pintaan ).

Venyttelyt päälle niin taas oltiin valmiina kotireissuun, poikkeuksena oli se että olo oli kertakaikkiaan höyhenenkevyt ( oxymoron, höyhenenkevyt jokinorsu... ).

Tuosta sen verran lisää että kävely nyt varsinkin liukkaalla kelillä on aivan jotain muuta kuin vaikka nyt 2 kk sitten, enää ei tunnu kuin olisi väärinpäin pöydälle nostettu päärynä mikä koittaa pysytellä ilmeisen labiilissa tilanteessa. Ilmeisesti jalkojen lihakset ovat sen verran ryhtiytyneet että tasapaino on parantunut.

Nyt oli Jokinorsu-huppari päällä, en osaa sanoa moniko sen huomasi mutta eiköhän se kaikille salilla kävijöille silmään pistä jossain vaiheessa. Saa muuten morjestaa tai jotain jos tätä blogia lukee, en ole lainkaan niin epämiellyttävä kuin ehkä saatan vaikuttaa. Hiustyyli on tuollainen koska pidän siitä, se ei ole mikään kannanotto.

Sellaista tällä kertaa, oli kyllä tosi hyvä harjoituskerta.

keskiviikkona 11. maaliskuuta 2009

Väliaikatieto iloisesta mittanauhasta

Mittanauha hymyili kun tuossa parin viikon mittaustauon jälkeen uskalsin sen käteen ottaa. Olin pitänyt ennen kuntosalin aloitusta taulukkoa vyötärömitasta.

Päivämäärästä 8.2 tähän päivään ( eli noin 5 viikkoa ) vyötärömittani on kutistunut.... rummunpärinää....

8 cm

!!!

Wuhuu, kyllä tää tästä! Ensimmäinen oikeasti positiivinen mittaustulos ja huomenna pääsee vielä palaamaan salillekin. Nyt Jokinorsua hymyilyttää!

Torstaina jatketaan

Kurkkukipu on mennyttä, torstaina jatketaan ohjelman mukaista treeniä. Jokinorsu-hupparikin on nyt saatu painosta, jatkossa minut on helpompi tunnistaa salilla.

Pelottaa.

tiistaina 10. maaliskuuta 2009

Olo paranee

Huomenta huomenta hoo!

Oli näemmä todella hyvä valinta jäädä eilen kotiin, illalla keskityin lähinnä siihen että pidän itseni lämpimänä. Yö meni kyllä täysin päin mäntyä, aina välillä tulee näitä "ajatteluöitä" milloin suurin osa ajasta menee eri ajatusten kanssa painimiseen eikä nukkumiseen.

Kurkku on paljon parempi, nieleminen on melkein jo normaalia. Odotellaan ja tutkaillaan, ennen torstaita en silti kyllä vielä salille mene.

Katselin tuossa syksyn liikuntatarjontaa ja Myllyn Pyöräily otti silmään. Tällä hetkellä tuntuu siltä että ilmottaudun sinne, matkana kiinnostaa 75 km joka tarkoittaa noin neljän tunnin rypistystä. Sen ei pitäisi olla mahdoton, tämänhetkisellä kunnolla tietysti mutta ajatus onkin se että elokuussa olen kovasti erikuntoinen.

Katsotaan mitä tapahtuu kesän aikana...

maanantaina 9. maaliskuuta 2009

Minua oli kyselty...

Rynnäkköjoutsen, tuo uskollinen aisaparini ( ei missään nimessä perverssissä mielessä ) soitti tuossa äsken ja kertoi että minua oli kyselty. Lienee meriselityksen aika:

Tosiaan, tuo kurkku äityi sen verran pahaksi että näin parhaaksi viettää pienen tauon. Kaverini on käynyt sydänlihaksen tulehduksen läpi ja kyseessä ei missään nimessä liene mikään leikin asia. Jokinorsu on siis sairastuvassa betonista tehdyllä hoitopedillä katsomassa Dumboa THX-äänillä. Näin asia tulee pysymään ainakin torstaihin asti, katsotaan miltä maailma näyttää silloin.

Harmittaa vietävästi, olisi kova hinku salille mutta mieluummin olen nyt muutaman päivän pois jos vaihtoehtona on kolmen viikon petikomennus.

Olkaa huoletta, pian minä siellä taas olen okuläärejänne riemastuttamassa Maailmanperintökohteisiin kuuluvan mahani kanssa.

Vanha layout palautettu

Pakko palauttaa, kritiikki oli musertavaa. :D

Nyt taitaa tulla flunssa

Prkl!

Sen verran kurkkuun koskee että taitaa iskeä kevätflunssa. Tätä ei todellakaan nyt kaivattu, hemmetti sentään.

Ollaan hissukseen, josko se siitä.

sunnuntaina 8. maaliskuuta 2009

Vaihdoin layouttia

Nyt on niin paljon pastellia ja pyöristettyä kulmaa että luulisi kelpaavan. :)

2. treeniviikko takana

Siinä se taas oli, viikko touhuttu taas.

Kurkussa vähän kutittelee, mahtaako siellä flunssa antaa merkkejä itsestään. Toivottavasti ei, tulisi ikävä katko treeneihin.

Em. kutittelun vuoksi jätin tänään tuon polkemisenkin vähemmälle, nyt aikaa kertyi mittariin "vain" tunti. On sekin linjassa uuden elämän kanssa joten huoli pois tästä päivästä. Vartalossa ainakin omaan silmään alkaa näkyä muutoksia, hienovaraisia mutta varmoja. Tuskin maltan odottaa ensimmäistä 3 kk välietappia.

Jahas, nyt syömään rahkaa.

lauantaina 7. maaliskuuta 2009

Uutisia

Osa on jo vähän vanhoja mutta minun tapaukseeni hyvin osuvia:

250 minuuttia liikuntaa viikossa vähintään

Keski-iässäkin kannattaa vielä aloittaa liikunta

Ensimmäinen "vaatimus", 250 min liikuntaa viikossa isoon painonpudotukseen ei ihan minuutilleen toteudu mutta eiköhän sekin saada kuntoon alkavina viikkoina. Toinen eli keski-ikä ei ihan vielä kosketa eli aikaa on siinäkin mielessä.

Kaikki on kunnossa, kuten vanha sananlasku sanoo: "vatta sylissä etiäpäin!!!"

Yhteenlaskettua viikkosaldoa

Tämänhetkisen ohjelman mukaan viikossa tulee tehtyä tämän verran:

- aerobista rasvanpolttosykkeellä 3,5 h

lihaskuntoharjoituksia 2 kertaa sisältäen edelliseen kohtaan sisällettyjen aerobisten lisäksi:
- 6 liiketta, jokaisessa 2 sarjaa sisältäen noin 15 toistoa

Tuo on laskettu sen mukaan että sunnuntaisin polkee tunnin. Ekat 3 kk ainakin mennään siis tällä, sitten katsellaan tuloksia ja mietitään uudelleen asiaa.

On tämä HIENOA!

Lepopäivä!

Lepopäivää pukkaa tähän kohtaan.

Aamu alkoi itseasiassa jo muutama minuutti ennen kahdeksaa, ei vaan tuntunut riittävän unta pidemmäksi aikaa. Olo on taas mitä mainioin, pohkeen kipukin tuntuu helpottaneen eikä se tunnu enää olevan tehty puusta. Venyttely pelasti taas päivän.

Lauantait ovat mukavia, voi katsella viikon aikana nauhoitettuja ohjelmia ja olla vaan ilman huolta oikein mistään. Ajatukset tosin minulla ovat jo huomisen maratonissa, taidan tehdä sellaisen muutoksen viime kertaan että lähdemme liikkeelle tunnin tavoitteella. Viime viikolla poljimme siis 2 x 45 minuuttia, katsotaan mikä tällä kertaa on tulema.

Ulkona on nippa nappa plusasteita, lunta on vielä rumasti. Vielä tässä kahlataan sohjossa nilkkoja myöden, surraan sitä sitten. Sur-rur.

perjantaina 6. maaliskuuta 2009

Kuulemma se olisi perjantai taas

Olen antanut itselleni kertoa että tänään on perjantai, tuo päivistä jaloin. Minulle se siis tarkoittaa punttitreeniä töiden jälkeen.

Piti eilen kirjoittaa mutta unohdin, olen kahteen kertaan nähnyt salilla muuten sopulilauman. Ne erottuvat muista salillakävijöistä huomattavan hoikan, suorastaan Martti Vainiomaisen ulkomuotonsa ja jengipukeutumisensa takia.

Sopulit tunnistaa tummansinisestä paidasta jonka selässä on erään potkupallojoukkueen nimi. Ne vaeltavat laumana, pitävät kovaa ääntä ja vertailevat fyysisiä ominaisuuksiaan avoimesti toisten nähden ja kuullen.

Niillä on ilmeisesti 2-3 johtajasopulia mitkä käskyttävät tomeran oloisesti kuhnureitaan työntekoon ja paikanvaihtoon. Sopulien pulputukseen nämä eivät kuitenkaan puutu millään lailla, ilmeisesti se on tyypillistä lajikäyttäytymistä mitä ei pysty karsimaan mitenkään.

Ihan oikeasti teinit, lärvit vähän pienemmälle. Ketään ei kiinnosta lajitoverinne rinnassa oleva valtava finni. Ei sitä ainakaan tarvitse kailottaa koko salille.

torstaina 5. maaliskuuta 2009

Ensimmäinen täydellinen treeni

Jåå

Keskiverto työpäivä, alkoi jo pikkuhiljaa perinteeksi tulevalla ennen kelloa heräämisellä. Aamupalaksi pirtelö ja banaani, lounaaksi vähän normaalia lounasruokaa ( riistakäristys, anteeksi ). Tunti ennen treeniä välipalaksi banaani.

Koko päivän oli treenin puolesta vähän sellainen ärrinmurrinperkele olo, harmitti mutta en keksinyt mitään syytä jäädä poiskaan. En siis Suomeksi sanottuna kehdannut, olen luonut niin vahvan painostusverkoston että ei ole asiaa lusmuta jos ei todella ole jotain hyvää syytä. Hyvä niin!

Pyörän selkään kun päästiin niin lyötiin ajastimeen 45 minuuttia ja alettiin polkemaan. Heti alusta huomasin että syke pysyi normaalia alempana. En tiedä mistä johtui mutta samalla vastuksella ja samalla kierrosmäärällä ennen on ollut noin 4-5 lyöntiä kovempi syke. En antanut tämän häiritä vaan polkea ruksutin eteenpäin koko 45 min. Missään vaiheessa ei oikeastaan hengästynyt, hiki virtasi kyllä runsaasti mutta se kuuluukin asiaan.

Tämän jälkeen venyttelyt, tuossa jo kirjoitinkin että vasen takajalka oireilee vähän pohkeesta. Kun se nyt oli kerran kunnolla lämmin niin uskalsin ottaa pitkät venytykset siihen. Hyvin tuntui rentoutuvan, pikkuhiljaa kireys antoi periksi. Ei se nyt vielä ole kuin uusi mutta paljon parempi kuin aamulla.

Kertakaikkiaan positiivinen kokemus mistä voi sitten joskus kertoa kummilapselle vanhainkodissa. "Kerran kuules kun kummisetä oli vielä ryhävalas niin oli kuule salilla niin kivaa että ensin kostui silmäkulma ja sitten kalsarit"

Nojoo, tiedä miten hyvä tuohon on lopettaa mutta teenpä niin silti...

Se on jo torstai

Lepopäivä oli ja meni, tuli kyllä aivan tarpeeseen. Vasemman takajalan pohje on ollut vähän jumissa, sitä olen yrittänyt venytellä. Eiköhän se tuosta tokene kun tänään polkaisee vähän ja venyttelee kunnolla siihen päälle. Varovaisesti vaan etiäpäin.

Taas heräsin ennen herätyskelloa, mukava tunne kun ei ole mihinkään kiirus. Ihan rauhassa keittiössä pirtelöt valmiiksi ilman että pitää koittaa pukea samaan aikaan. Tähän voisi jopa tottua.

Tänään täytyy ottaa rauhallisesti ihan niillä normaaleilla sykkeillä.

keskiviikkona 4. maaliskuuta 2009

Om nom nom!

Korppukinkkua!

100 g:
- 90 kcal
- 16.2 g proteiinia
- 0,9 g hiilihydraatteja
- 2,2 g rasvaa

Vie ruokahalusi takuulla!

Että sellanen päivä

Joo, se siitä.

Tuntuisi vähän siltä että tuo kiinteytyminen alkaa päästä ja raajoista ja lähtee siitä sitten kulkemaan kohti keskivartaloa. Odotellaan rauhassa.

Teinpä päätöksen, kiikutan tuon vaa'an kaappiin ja mittaan painoni seuraavan kerran tämän kuun lopussa. Menetän hermoni ihan turhaan sitä katsellessa.

Tänään siis lepopäivä, syödään maltillisesti ja pidetään mukavaa. Hyvä tästä tulee.

Ainiin, Jokinorsu-huppari on hankittu ja se on menossa painoon. Voitte siis lähitulevaisuudessa tunnistaa minut salilla entistä helpommin. Myös tuo aisaparini, Rynnäkköjoutsen saa oman hupparinsa.

tiistaina 3. maaliskuuta 2009

Päivän piisi

Jaa.

Aina joskus tulee tarve palata vanhoihin Juicen piiseihin, jos nyt ei neuvoa hakemaan niin viihteen vuoksi. Tämän saa sitten kaikki tulkita ihan millä tavalla haluaa, otanpahan nyt kantaa johonkin.... Onnekseni tunnette minut niin huonosti ;)

Juice Leskinen "Kuinka Jumalaa pilkataan"

Jos vetten päällä kävelen, ja kerron että kävelin,
se kielletään, ja kiistetään, ja pannaan hartain sävelin.
Jos väitän että kirkonmiehet armeijoita kyhäsi,
sä loukkaannut ja taivastelet että pilaan pyhäsi.

"Pilkkaanko jumalaa, helposti loukkaantuvaa.
Pilkkaanko jumalaa, vai jumalan kuvaa."

Hän näkee kaiken sanotaan ja hänestä on sana vaan,
näkis ehkä mutta keskittyy vain yhteen kanavaan.
Jos jeesus tulee uudestaan, se jälleen ristiinnaulitaan,
papit huutaa kuoroinensa käännetään ja kaulitaan.

"Pilkkaanko jumalaa, helposti pilaantuvaa.
Pilkkaanko jumalaa, vai jumalan kuvaa."

Kun veri muuttuu ketsupiksi, henki, ruumis fileeksi,
niin vakaumuksen varjolla voi panna mestat sileeksi.
Ja tottakai myös taistelussa hän on meidän puolella,
kun autuaita olimme ja rukoilimme huolella.
Voi Viktor mitä tuleekaan sun tarhas ihmistaimista,
kun laulut muuta kuvaa ei kuin paskaa taikka naimista.
Synti elää Juicessa ja Ismossa ja Kojossa,
kun niiden tahtiin miehet joraa aina penis ojossa.
Jos piru kerran kelpaa mukaan suureen pyhään teokseen,
kai jumalan voi kirjoitella epäpyhään seokseen.
Ja onko hänen paikkansa, kammioissa sakastin,
hän onko, sielujemme pakastin.

Treenit takana taas

HIeman se aamuinen känkkäränkkä vaikutti vielä iltapäiväänkin ilmeisesti. Aerobinen osuus meni mainiosti, punttiosuus tökki hieman.

En oikein saanut tuntumaa siihen että mitä olin tekemässä, sarjapainot kyllä alkavat nyt olla kohdallaan ja varsinkin selät tuli tehtyä hyvin. Vähän yhteenvetoa:

- Ylätaljaa pidän tällä kertaa kyllä rehellisesti ihan epäonnistuneena suorituksena. Sorruin siihen perinteiseen mokaan että laitetaan liikaa painoa ja tehdään liikkeet hauiksella. Tuloksena kylmä selkä ja kuolemaa huutavat kädet. Perkele! Ensi kerralla toinen liike.

- Vatsat laudalla ja koneessa. Tämä toimi melkoisen hyvin, varsinkin koneessa alkoi olla jo tekemisen meininki.

- Penkkilaite meni vähän pieleen, ehkä 5 tai 10 kg liikaa painoa mikä johti siihen että ei saanut tehtyä oikein kunnollisen oloisesti loppuun asti. Teen mieluummin karvan verran pienemmällä painolla vielä pari extra toistoa. Ensi kerralla fiksummin.

- Selät laudalla sekä koneessa, tähän sopii oikeastaan sanasta sanaan sama teksti kuin vatsoihinkin.

Aerobinen meni mainiosti, itseasiassa koitin vähän rypistää joten sykkeen puolesta ei ollut aerobisesta tietoakaan vaan meni vahvasti cardion puolelle. No, kai tämä kerta anteeksi annettakoon.

Kana uunissa, pöllö koneen edessä, elämä on yhtä eläintarhaa. Huomenna lepopäivä.

Aamurähinä

Pitkästä aikaa sellainen aamu että tuntuu ottavan päähän taas kaikki. Tässä, olkaa hyvä:

Siellä sitten sataa taas tuota valkoista sontaa, oi kuinka romanttista. Loppuviikoksi luvattu päiväsaikaan plusasteita, sehän on hienoa, koko maailma on täynnä loskaa ja vettä. Stna!

Paino ei muutu mihkään, harmittaa.

Vastaanpa itselleni...

No byhyy, iso mies ja itkee kuin 4-vuotias. Nyt ruokatunnilla UFF:n myymälään ja nätti kukkamekko sieltä päälle.

Anteeksi ja kiitos, helpotti. Töiden jälkeen painotreenit.

maanantaina 2. maaliskuuta 2009

Oi mikä ihana maanantai!

Haha, varmaankin pari harmistunutta mieltä sain aikaiseksi...

No tottahan se on, se on maanantai ja vielä pirun hyvä sellainen. Nyt on ilmeisesti viimeinkin tuo Mepsi Pax poistunut elimistöstä. Olen "päässyt irti" kofeiinista ja sen vieroitusoireista ja yöt sujuvat paremmin kuin moneen moneen vuoteen.

Hienoa kun voi esimerkiksi eilisen minulle kovan harjoituspäivän jälkeen mennä reilusti ennen kymmentä nukkumaan ja nukkua suoraan niin pitkään että herää hetken ennen kellon soittoa. On muuten todella hieno fiilis kun "voittaa kellon", jotenkin se herätysääni tuntuu tappavan aina muutaman harmaan aivosolun.

Eilinen oli hyvä harjoituspäivä, tosiaan poljettiin se 45 min + noin 5 min pissitauko + 45 min. Täytyy kyllä itse sanoa että viimeiset 10 min olivat aika vaikeat, siinä oli melko selkeä "seinä", alkoi harmittamaan ja väsyttämään. Eiköhän se ensi viikolla mene paremmin, ajateltiin tehdä tästä perinne.

Tajuttiin nimittäin että sunnuntaina tulee muutama jakso Frasiereita juuri sopivan mittaisessa putkessa. Mikä tämän parempaa, poljet kaverin kanssa ja katselet samalla televisiota. Tämä tarjoaa periaatteessa monta vaihtoehtoa, 30 min, 60 min, 90 min, 120 min... Eli tästä eteenpäin tullaan harrastamaan jokasunnuntaista Frasier-pyöräilyä!

Tänään on töiden jälkeen taas.... yllätys yllätys... aerobista! Ohjelmassa lukee 30 min mutta eiköhän me se vakio 45 min vedetä taas, tänään voisi olla syytä vetää päälle vielä oikein extrapitkät venyttelyt liittyen eilisen rypistykseen.

Täältä tähän, täytyy alkaa sovittamaan ottamaani kuvaa tuossa aikasemmin tekemääni Toinen Elämä - seinään.

sunnuntaina 1. maaliskuuta 2009

1,5 h!!!

Se oli siinä.

Perse on täysin tunnoton enkä ole ihan varma onko enää tarpeellista määrää varpaitakaan. Venyttelemään, suihkuun ja äkkiä kotiin syömään jotain.

Ensimmäinen 45 min takana

Vielä menee hyvin, pieni vessatauko ja puutuneiden paikkojen elvyttelyä. Kohta jatkuu.

Nyt lähti

Täällä sitä ollaan kuntopyörässä, aikaa on mennyt jo juhlavat 5 min. Olemme varustautuneet runsaalla vesimäärällä, MP3-soittimella ja parilla lehdellä.

Vielä ei edes harmita, tehdään tämä kahdessa putkessa kun tämä vehje tarjosi erroria 90 min aika-asetukseen. 45 min kohdalla pieni tauko ja toinen mokoma perään. Tämä on siis ainakin tavoite.

kohta lisää