lauantaina 28. helmikuuta 2009

Törkeän hieno lauantai!

Voi mahdoton mikä keli ulkona!

Kevät puskee näemmä väistämättä päälle, ulkona on niin kirkasta että kaltaistani migreenipotilasta ahdistaa. Vähän kun ajaessa katselee poispäin puiden välistä vilkkuvasta auringosta niin selviää hyvin.

Mielialat ovat aivan tapissa, viime yö tuli taas nukuttua todella hyvin ja heräsin yhdeksän jälkeen kun koira hyppi tasajalkaa sängyllä. Pieni aamulenkki koiran kanssa, aamupalapirtelö koneeseen niin päivä lähti kivasti käyntiin.

Käytiin tuossa äsken kaupassa, mukaan tarttui vihreää, keltaista, punaista, viininpunaista ja vaikka minkä väristä kasvista ja hedelmää. Ruokalautasen päällinen näyttää nykyään paljon värikkäämmältä ja terveellisemmältä kuin ennen.

Laitoin piruuttani tuon Googlen AdSensen laatikon käyttäjiä kiusaamaan, katsotaan klikkaako noita ikinä kukaan. Epäilen vahvasti.

Otan siis täyden ilon tästä vapaapäivästä ja lataudun niin henkisesti kuin fyysisestikin huomiseen fillarimaratoniin. Jännää miten kovasti sitä näitä keikkoja oikein odottaakaan. Katsotaan jos vaikka saisin tehtyä huomenna Tapio Suominen tyylisen reportaasin suoraan pyörän selästä. Jää nähtäväksi...

perjantaina 27. helmikuuta 2009

Perjantaitreeni takana

Ohi on.

Oikeastaan koko työpäivä meni taas salia odotellessa, tämä alkaa saada erikoisia piirteitä pikkuhiljaa. Salilla oli taas törkeän hauskaa, aerobiset kulkivat mahtavasti mutta suurimman ilon sain irti tällä kertaa laitetreeneistä.

Kun viime kerralla meni treeni vähän painojen hakemiseksi, tällä kertaa pystyi jo keskittymään kunnolla tekemiseen. Todella hyvät tärinät ja se sama ihana voimattomuuden tunne sarjan jälkeen kuin joskus 1900 - luvun lopulla. Päälle venyttelyt ja se oli siinä.

Testattiin vielä lopuksi kuukauden pirtelö, nannaa oli. Osattiin Mr M:n antamilla ohjeilla valita se pirtelö missä oli meille sopiva proteiini / hiilihydraatti suhde ja hyvin maistui. Olen tuon ruokailun laittanut siis kokonaan uusiksi kuten tuossa jo olen aikaisemmin kertonutkin, olen varmaan syönyt tällä viikolla enemmän vihreää kuin viime vuonna yhteensä. Surullista mutta totta.

Huomenna vietetään lepopäivää ja valmistellaan sunnuntain kuntopyörämaratonia varten.

Perjantai

Ensimmäinen viikko alkaa olla pikkuhiljaa takana, kivaa on ollut, paikoitellen jopa on ollut rankkaakin. Hyvä niin.

Tuo liikkuminen on tehnyt sen että illalla on oikeasti väsynyt siitä että on tehnyt jotain eikä siitä että kello paljon. Menen minulle normaaliin aikaan nukkumaan ja herään aamulla virkeämpänä kuin ennen. Tämä aamu oli loistava esimerkki, olin heti aamusta täynnä virtaa, keittiöön ja aamupalapirtelö naamaan. Tökkii se aamulla vieläkin mutta oli niin kertakaikkiaan virkeä meno että söin vielä banaaninkin. Eiköhän se tästä lähde.

Eilinen oli todella hyvä treenipäivä, aamulla 30 min ja töiden jälkeen 45 min aerobista pyörällä. Mielenkiintoista sinänsä että uuden syöntitavan kanssa ei tunnu loppuvan paukut kesken. Ennen tahtoi alkaa 45 min jälkeen pää särkemään ( sokerit loppuivat koneesta? ), nyt periaatteessa voisi jatkaa vielä pidempään, tuntemukset ovat siirtyneet korvien välistä reisiin. Tämä lupaa hyvää sunnuntain hulluttelulle. Kai sen voi jo tässä kohtaa julkistaa, ajatuksena on polkea vähän pidempi pätkä tyyliin 1,5 h. Ihan vaan sen takia että näkee onnistuuko se.

Paino se vaan nököttää noissa samoissa lukemissa mutta nyt alan peilistä erottamaan muutokset siellä ja täällä. Aivan selvää kiinteytymistä on tapahtunut pienissä määrin esim reisissä. Doh, polkee kuin hullu niin kai ne reidet tulevatkin kiinteämmiksi. Myös kätösissä olen ollut huomaavinani muutoksia. Tiedän, tämä nyt vähän kuulostaa oudolta mutta totuushan on se että jokaisessa miehessä asuu pienenpieni Inno-juontaja mikä haluaa näyttää hyvältä ja tarkkailee peilin edessä edistymistään. Hävettää.

Tänään töiden jälkeen toinen punttipäivä, viime kerralla haettiin painot, luulen että tänään niin sanotusti pääsee rankaisemaan oikein kunnolla. Tuskin maltan odottaa.

torstaina 26. helmikuuta 2009

Tonni menee kohta rikki

Kohta on blogi avattu selaimeen 1000 kertaa!

Aikalailla täällä jengiä vilahtelee, johtunee varmaan tuosta blogspotin omasta selaa systeemistä. Vähän statistiikkaa:
- Latauksia 977
- Uniikkeja kävijöitä 400

Kiitoksia tästä, koitan kirjoitella ahkerasti niin saatte jotain työpäivän katkaisevaa lueskeltavaa. Hyvä tulos ensimmäiseksi viikoksi, jatketaan samaan malliin.

Olemisen sietämätön keveys

Mahtaako johtua "aamiaisesta", hieronnasta vai mistä mutta nyt on kannat löyhällä sekä kengässä että kielessä. Koskakohan on viimeksi ollut näin mukavan ilmava olo?

Menisi nyt tämä työpäivä niin pääsisi taas polkemaan. Sniff, eikun takaisin Toiseen Elämään seinää rakentamaan.

Hah!

Noniin, olivatko nyt valvovat aamuvirkut silmät näkemässä? 30 min poljettu heti alkaen 07:00!

Leikki sikseen, aamulla vedin nyt ensimmäisen kerran sen "aamupalan" joka tosiaan toistaiseksi on vain se pirtelö. On sekin parempi kuin perinteinen ei-mitään. Ei se kyllä maistunut läheskään yhtä hyvältä kuin eilen iltapäivällä, lienee tottumiskysymys tämäkin. Täytyy vaan pikkuhiljaa totutella tuohon ja siirtyä sitten jossain vaiheessa kokeilemaan kiinteää ruokaa, puuroa tms.

Tänään tulee henkilökohtainen ennätys, 3 kertaa salin kiinteistössä. Ensin aamulla pikkuriikkisen aerobista, sitten päivällä hieroja ja illalla yllätys yllätys lisää aerobista.

Tuon aamupalan jäljiltä en oikein tiedä onko minulta lähtenyt nälkä vai ruokahalu. Noh, mitä sillä on väliä. Lopputulos on kuitenkin sama.

Täytyy hierontareissulla käydä hakemassa kasa etelän hetelmiä.

keskiviikkona 25. helmikuuta 2009

Olen uusavuton

Minä en osaa syödä.

Jos hakee neuvoja puntinnostoon niin ihminen kellä on lihaksikas ja hoikka vartalo on oiva antamaan neuvoja. Jos haet sähkömiestä niin työn saat teetettyä hyvin ihmisellä ketä on tehnyt esimerkiksi kaverille urakointia jossain vaiheessa. Eikö näin? Listaa voisi jatkaa pitkäänkin.

Luulisi että ihminen kellä on tämän kokoinen maha mitä minulla olisi syömisen expertti edellämainittujen esimerkkien logiikan mukaisesti? No EI OLE! Minä olen ennen syönyt vääränlaista väärään aikaan ja liian harvoin.

Keskivertopäivääni ei koskaan ole kuulunut aamupalaa eikä oikein iltapalaakaan, lounas on ollut akselilla kebab-pizza, päivällisellä olen syönyt kotona "normaalia" kotiruokaa. Taustalla on aina ollut se "syömällä lihoo" ajatus mitä on sitten alitajuisesti hoettu mantran lailla.

Nyt pitää alkaa syömään useammin, fiksummin jne. Nuo kebut, pizzat yms ovat jo taaksejäänyttä elämää, siitä ei synny ongelmaa. Olenhan minä nähnyt sen vaikka mistä ohjelmasta ja lapusta että aamupala luo perustan koko päivälle, blaablaa. Helppohan se on sanoa, en ole aamupalaa syönyt armeijan jälkeen ja sieltä pääsin pois -93. Pahasti tökkii kiinteä varsinkin lämmin kiinteä ruoka aamuisin.

Tätä lähden nyt systemaattisesti muuttamaan ensiksi niin että teen aamuksi itselleni Fastin pirtelön ( huom, mainos! ), uskomatonta että saan laillisesti juoda jotain näin hyvän makuista ja makeaa. Desi jauhoa ja päälle rasvatonta maitoa mitä juon muutenkin ainoastaan ja herkullinen aamujuoma on valmis. Koitetaan tätä kautta tuoda elämään tuo hukattu aamiainen takaisin.

Ennen siis kellon tullessa 11-12 päivällä elimistöä on vaivannut jo valtaisa nälkä koska edellisestä syömisestä on saattanut olla jo pahimmillaan 16 tuntia. Se on tietysti johtanut siihen että lounaaksi on tullut vedettyä menuuksi "1 jääkaapin sisältö". Tästä on taas syntynyt aivan tolkuton ähky mikä on johtanut siihen että lounas on ollut kotona vain ähkyn lisäystä ja nukkumaan mennessä on vasta ollut normaali olo. Tätä rataa, pirullinen kierre on valmis.

Kivaa, saa syödä enemmän, vähemmän ja terveellisemmin kuin ennen kuitenkin. Taidan alkaa tekemään työruuat itse kotona edellisenä päivänä. Ensinnäkin siinä säästää rahaa, toiseksi tietää mitä suuhunsa laittaa.

Se siitä syömisestä, varsin kokonaisvaltainen muutos tästä on pikkuhiljaa tulossa. Hyvä niin. Ostin sen vaa'ankin, täytyy vähän miettiä että miten sitä painoa mittailee ja päivittelee. Kuten Sami tuossa kommentoikin, olon muutosta ei kyllä varmaan taida tähän pystyä mitenkään päivittämään kun ei sitä oikein pysty millään mittaamaankaan. Harmi, siinä olisi nimittäin niin kovasti parantuneet lukemat että oksat pois.

Jahas, taidan siirtyä katsomaan SaunaVision nauhoituksia ( huom, mainos! ). Siitä tulikin mieleeni; sain ajatuksen liittyen sunnuntain aerobiseen, tämän jo työ- ja salikaverille kerroinkin. Ei tästä vielä sen tarkemmin mutta luulen että sunnuntaina koitetaan vähän jotain teemaa. Siitä lisää sitten...

Jeps, lopetan tämän puolikaupallisen huoraamisen nyt tähän ja siirryn viettämään viimeisiä vapaatunteja. Pitää näemmä aamusta mennä salille kun alkoivat tuolla kommenteissa herjaamaan. Senkin turjakkeet!

Huppari tilattu

Jokinorsu-huppari etenee, tilasin äsken tarkoitukseen sopivan mustan hupparin. Ensi viikolla pitäis ehkä saada, näin ainakin toivon.

Tästä on vähän pakko vuodattaa samalla.... Mikä hitto vaatteiden hinnassa on oikein vikana? Mistä lähtien joku kiva huppari mikä on kenties jonkin merkkinenkin pitää maksaa melkein 100 e? 600 markkaa??? Nyt vähän järkeä tähän touhuun, eivät kaikki ole lennonjohtajia!

Lepopäivä

Kylläpä tuntuu tämä lepäily mukavalta. Kävin äsken hakemassa tarkemman vaa'an, tästä alkaen alkaa tulla tuloksia 100 g tarkkuudella.

Töiden jälkeen Mr M käskyttää ja ohjeistaa lisäravinteista yms, sinne nöyränä poikana koppailemaan kohti lenteleviä kultaisia tiedon käpysiä.

Tulee niin korkealentoista proosaa taas että taitaa olla parempi lopettaa tähän...

tiistaina 24. helmikuuta 2009

Lepoa kohti!

Näin, ensimmäinen "punttipäivä" on takana.

Hieman oli ohjelma hakusessa, piti luntata kovasti mutta se vielä tässä vaiheessa sallittakoon. Ehdottomasti kovimman tunteen liikkeeseen sain penkkipunnerruskoneessa, painoa oli hieman liian vähän joten jälkimmäinen loppuun asti viety sarja toi varsin voimakkaan "nyt työkalut tänne niin maailma on ihan justiinsa valmis" olon. Ihanan voimaton olo, se lupaa kipua huomisesta alkaen...

Aerobiset menivät ihan ok, jätin crosstrainerin väliin. En pysty ko. laitteella tekemään lainkaan ilman että syke karkaa aivan järjettömästi, korvasin sen siis kuntopyörällä.

Kokonaisuutena varsin mukavaa, punttiosasta jäi hieman lyhyt olo mutta tämänhetkiseen kuntoon nähden se on varmaankin aivan riittävä. Eipä iske kahdessa viikossa niin kovaa ylikuntoa että jää koko homma tekemättä.

Lepopäivä edessä, se tulee oikein hyvään kohtaan. Täältä tähän.

Ensimmäinen "oikea" treeni edessä

Juupajuu, ensimmäinen varsinainen ohjelman mukainen harjoitus edessä, varmaan menee hieman painojen hakemiseksi alussa. Eiköhän se siitä.

Hyvä että huomenna tulee lepopäivä, se tulee tarpeeseen. Mielialat lähtevät varmasti nousuun taas kun tulee ensin tuo treeni, siihen sapuskat perään ja kunnon yöunien jälkeen lepopäivään.

Keskiviikkona sen verran tulee kyllä käytyä salilla että 7 veljestä tyyliin meille lyödään tietoa lisäravinteista, henkilökohtainen uskoni on se että taitaisi olla parasta näiden lihaskuntopäivien vuoksi käyttää jotain "palauttavaa" mikä osaltaan auttaisi lihaksia heti käynnistämään palautumisen. Saa nähdä mikä on kommentit lisäproteeinista. Itseäni kammostuttaa että liialla aerobisella ja vääränlaisella ruualla tekee itsestään "laihan läskin" kellä ei ole lihasmassaa pätkän vertaa vaan kaikki ylimääräinen on rasvaa.

Onkohan minusta tulossa narsisti, tämä blogikin kieltämättä vähän viittaa siihen suuntaan. Tai sitten narsissi, kevään kunniaksi, tiedä häntä. Tuossa lihasmassan hankkimiseenkin tietysti tavallaan käy tuo vanha sanonta "nälkä lisää ruokahalua", tavallaan.

Omituinen mutta kuitenkin melko harmiton, se on Jokinorsu.

In bed with Kojo

Nuku pom, nuku pom, nuku pommiin.

"Mä vähän vielä tässä makaan" --> yhdeksältä ylös, ei näin! Kroppa teki tälläisen pakollisen välilevon näemmä. Noh, tässä ne huonot uutiset, en siis käynyt aamupolkua tekemässä.

Sitten ne hyvät uutiset.... -1 !!!!

Ilmeisesti kropan alun "mitä hittoa se luulee tekevänsä" shokki on ohi ja elimistö alkaa toimimaan. Lisää aerobista, se on nannaa!

Ajatus pätkii, vielä vähän unessa. Katsotaan iltapäivän treenin jälkeen, eiköhän silloin ole täysin hereillä. Siellä odottaa rakas ystäväni Cross Trainer.

maanantaina 23. helmikuuta 2009

Hyvin kulkee

Aamulla 30 min, nyt töiden jälkeen 45 min. Ensimmäinen päivä yhteensä yli tunnin. Vähän tahtoo pulssi karkailla mutta laitoin rannemittarin rajahälytykset päälle niin ei ihan lähde kuntopyörä keulimaan.

Hyvin huomaa mielialasta että on vähän paukut loppu kun ei oikein kiinnosta. Juuri meni lautasellinen ruokaa koneeseen, eiköhän se jo iltaan mennessä ole taas sali mielessä. Katsotaan kiinnostaako huominen aamutreeni, sen näkee illalla.

Huomenna eka treeni "oikeilla" painoilla, siitä tulee hupaisaa.

Aamunavaus

Oli eilen niin kova hinku touhuamaan salille että pakkasin kassin valmiiksi, laitoin kellon soimaan 06:45 ja päätin mennä aamulla polkemaan puoleksi tunniksi. Työt alkavat vasta kahdeksalta joten en joudu nousemaan tuota aikaisemmin, varsin inhimillistä siis vielä.

Aamulla kyllä harmitti niin maan perusteellisesti ( Team Reinikainen ), mutta sain kuin sainkin takamukseni ylös ja ulos ovesta. Edelleen puoliunessa hytisten talliin ja autoon ja tukka putkella salille.

Ihmeen paljon aamuvirkkuja ihmisiä oli liikkeellä! Omituista mutta mukavaa. Kotiteollisuus soimaan korviin ja polkemaan. Viikonlopun lepo oli kyllä tehnyt tehtävänsä, pyörä kulki kuin itsestään ja sykkeetkin jäivät alussa jopa hieman alle tavoitevälin. Pari pykälää vastusta lisää niin tästä ongelmasta päästiin.

Näin se lähti tämä työpäivä ja -viikko mainiosti käyntiin, töiden jälkeen salille ja TADAA! aerobista!

lauantaina 21. helmikuuta 2009

Elämä alkaa voittamaan

Reippaat venyttely, lämmönhakua Kotiteollisuuden uuden levyn tahdissa, päälle sauna ja 1 saunalonkero. Se on siinä! ( tiedän että ei saisi alkoholia juoda, anteeksi )

Kohta on ruoka valmiina, koitan pitää ruokavaliona "70-luvun ala-asteruokaa", mielestäni sen pitäisi runsaan liikunnan kanssa tehdä tehtävänsä. Eihän se yhtä nopeata ole kuin salaatinlehtiä haistellessa mutta tästä voi tehdä uuden elämäntavan. Kauhea nousupöhinä tosta yhdestä lonkerosta, syytän tästä avoimesti Jouni Kalervo Hynystä, mitäs tekee niin meneviä piisejä että pullo menee kertakulauksella.

Noh, yhteen se vaan jää. Ei huolta.

Käet o nii kippeet

Erikoista, tulee ihan teini olo. Ekan punttireissun jälkeen on ojentajat siinä kunnossa että jäykistelee mukavasti. Noh, venyttelyä ja lepoa viikonlopun ajan niin johan taas maanantaina lähtee. Itse olisin luullut että vatsat tai selkä olisi ollut kipeämmät, enemmän niihin ainakin sai tuntumaa treenissä ja selkeästi oli ainakin kovempi puristus kuin ojentajilla tehdyillä liikkeissä.

En muista kyllä milloin olisin ollut näin tyytyväinen itseeni, tuntuu ihan kivalta. Nyt kun tuo Pax on taaksejäänyttä huumetta niin en koe edes tarvetta palkita itseäni tyypillisellä "lihapiirakka joulukinkulla ja kaikilla mausteilla kiitos" reseptillä.

Viiden jälkeen saunaan ja illaksi mamman viereen retkottamaan soffalle. On tää hianoo!

perjantaina 20. helmikuuta 2009

Vade retro ihra!!!

Ihran manaaminen pois vartalosta on todenteolla alkanut!

Hyvin huomasi että Reinikais-metodilla treenaavaa duoa selkeästi hirvitti tuleva ohjelma, molemmat olivat vastaanoton sohvilla 45 minuuttia ennen sovittua aikaa sopertamassa täysin sekavia hihitellen hermostuneesti.

Lopulta tiskin takaa erottui Mr M:n jo pelottavan tutuksi tullut raamikas hahmo ja ohjelmaan tutustuminen alkoi.

Aloitimme ohjelman juoksu- ( laahustus- ) matolla, vajaa 10 min silkkaa hienoutta. Tämän jälkeen mentiinkin jo salin puolelle. Siitä leppoisasti ensin vähän vatsaa, sitten vähän olkapäätä eteen ja ylös. Nämä kaikki olivat kuitenkin vain alkusoittoa tämän maailman vittumaisimmalle laitteelle.

Suojuoksukone, crosstrainer, vihatulla laitteella on monta haukkumanimeä. Kaltaiselleni rapakuntoiselle Jokinorsulle tuo laite tarjoaa tässä vaiheessa vajaat 10 min silkkaa kärsimystä ja yli 150 sykettä vaikka vain katsoisin sitä. Paskin vehje mitä olen koskaan käyttänyt. LISÄÄ TÄTÄ!!! Ensimmäinen henkilökohtainen etappini hahmottui juurikin tähän laitteeseen, pitää jaksaa se vajaat 10 minuuttia ilman että kalma korjaa satoa.

Tästä siirryttiin takaisin salin puolelle vääntämään lisää rautaa. Olimme treenikaverini kanssa kieltämättä vähän pihalla laitteista mutta Mr M otti meidät isälliseen ohjaukseensa ja ohjasi meitä kuin hanhiemo katrastansa vilkkaan kadun yli, huolestuneena mutta pieni ylpeyden pilke silmäkulmassa. Vai olikohan se huvittuneisuutta... Tähän loppuun vielä vähän kuntopyörää niin yksi treenikerta oli "tehty", painot olivat harjoittelupainoja eikä tosissaan vielä niin tehty. Ai niin, tehtiin me ne venyttelytkin tähän päälle vielä.

No joo, höpöttäminen sikseen, 5 kertaa viikossa tässä nyt sitten aletaan salilla viihtymään. Otettiin tuossa vielä kahvamittarilla rasvaprosentit ja vaa'alla paino. Nyt on alkutilanne dokumentoitu!

Aerobista on paljon, sarjat ovat pitkiä, tästä tulee pirskatin hyvä! 3 kk mennään tällä, sitten otetaan eka katsaus. Kuntosaliliikuntakin on siirtynyt kvartaalisysteemiin, pelottavaa....

Se on kuulkaa viikonlopputauko, maanantaina tämä touhu jatkuu. Päivittelen kyllä kropan tuntemuksia viikonlopun aikana mutta kropan annan levätä suosiolla, luvassa on todella rankka viikko.

Perjantai volume 2

Se on kohta ohjelma kädessä!

Sen kunniaksi Mokoma DVD soimassa, haetaan vähän fiiliksiä. Piti vaihtaa sykemittariin ja -vyöhön patterit kun uupuivat raukat eilen. On se raju alku kun ei pysy elektroniikkakaan vauhdissa.

Uusi hauska piirre, niskat ovat paljon paremmassa kunnossa. Sen verran vissiin tulee siinä polkiessa jännitettyä paikkoja että alkaa veri kiertämään ihan eri lailla. Lisää tälläisiä tuntemuksia! Eiköhän tuon ohjelman myötä tunne kipua lihaksissa mitä ei muistanut omistavansakaan.

Saattaa olla että joudun pitämään vapaan viikonlopun, huomenna pitää remontoida kotona ja sunnuntaina pitäisi lähteä kyläilemään. Vähän kiikunkaakun tuon päätöksen kanssa, toisaalta järki sanoo että voisi olla ihan fiksuakin pitää tässä alussa tarkoituksella pikku paussi kun aikomus on kuitenkin ensi viikolla käydä 6 kertaa. Toisaalta kuitenkin ihan mahdoton hinku tunkea salille, ei niinkään tulla "rautaa kilkuttamaan" vaan polkemaan. Rautahommat tehdään niinkuin ohjelmassa lukee mutta tuota aerobista saanee tunkea joka paikkaan mitä ehtii / pystyy.

Katsotaan miten sadistisen ohjelman Mr M on kehittänyt, jänskättää. Illalla lisää tunnelmia.

Perjantai!!!

Perjantai on hieno päivä, varsinkin kun illalla on ohjelmat kädessä. Eipä tullut muuten lukemaan vielä tuohon tulos-ruutuun, joku toinen päivä sitten.

Hyvin on jalat kestäneet, kävely tuntuu kevyemmältä kuin ennen. Jotenkin vähän sellainen ärrinmurrin-olo, johtuu varmaan siitä että lopetin Mepsi Paxin juomisen tuossa keskiviikkona.

Tuosta Paxista pitikin puhella, jos ei joku tieteellistä tutkimusta lyö naaman eteen niin minä väitän että joku pentele siinä juomassa ( makeutusaine? ) luo nälkää! Okei, se piristää mutta samalla tulee ainakin minulle aivan penteleenmoinen mässyttelytarve. Lisäksi ainakin minä olen ollut iloisesti kofeiinikoukussa viimeiset vuodet, onneksi ei ole koskaan tullut tupakkaa edes kokeiltua.

En tiedä onko tuosta sen enemmän mitään todellista näyttöä että Pax vaikuttaisi mitenkään kropan tai aivojen toimintaan mutta minä olen täysin vakuuttunut että kyllä se vaikuttaa. No, nyt se on takanapäin.

torstaina 19. helmikuuta 2009

45 min!!!

Hahaa!

Iskelmäartistia lainaten: "Me teimme sen, otsat kimmeltäen" tai jotain sinnepäin. Henkselit paukkuen pyörään heti alusta 45 min mittariin ja eikun polkemaan. Ensimmäinen 35 min vastuksella mikä tuotti sykkeeksi noin 120, sitten 5 minuttia sykkeellä 130 ja vanhojen aikojen muistoksi 3 min sykkeellä 145 minkä jälkeen parin minuutin jäähdyttely. Aivan loistava fiilis!

Tuossa jo annettiin vinkiksi väliosan venyttelykoneet, löysin ne ja kokeilin. Melkoinen pökkelö on minusta tullut kahdeksassa vuodessa. Varsin mukavan oloisia härveleitä, varmasti löytävät tiensä harjoittelurutiiniin.

Niistä erikoisjuomista eilen vaivasin päätäni, ei tullut puheeksi tänään vielä. Ostin kyllä jonkin "fat burner" limsan kun ravintosisältö näytti näiden tärkeimpien rasvan ja sokerien kannalta nollaa. Tiedä sitten onko siitä pätkän vertaa hyötyä mutta pakko oli janoon jotain juoda ja aina se maultaan vesijohtoveden voittaa. Eikä ollut edes kallista.

Huomenna saadaan ohjelmat, käydään ne läpi Mr M:n kanssa. Muutenkaan en baareissa käy tms joten minun kannaltani luvassa on parasta mitä voi perjantai-illalla tehdä.

Nyt on vähän sellainen kutina että tuohon vasemmalla olevaan tulos kohtaan saadaan huomenna ensimmäinen lukema. Aikakautemme suurta ajattelijaa, Matti Nykäistä mukaillen, ehkä saadaan ehkä ei, so not! Tällä linjalla kun jatketaan niin taatusti siihen alkaa kummasti tulla muutosta.

Dagen efter

Pientä puujalkaa havaittavissa, sekä kropassa että jutuissa. Näin, sainpas tuonkin ulos pois otsalohkoa häiritsemästä.

Sen verran ilmeisesti otti jalat itseensä eilisen mahtavasta liikuntasuorituksesta että piti ennen auton käynnistystä polkea kytkintä monen monta kertaa kun se tuntui ihan ihmeelliseltä. Tai sitten autosta on lähtemässä pala, pyydän Lentävältä Spagettihirviöltä että ensimmäinen kohta olisi totta ja autoni toimisi loputtomiin. ( jos ei mennyt perille niin Googlaa The Church of Flying Spaghetti Monster ).

Pitäisköhän heti alusta alkaa käyttämään jotain malto-kreatiini-proteiini-pyryvaatti-höpönpöppö limsoja, täytyypä tänään kysellä. Tarkemmin kun nyt aattelee niin näistä ei tosiaan olekaan vielä ollut juttua, sen luin että proteiinintarve nousee paljon kun nostaa punttia. Noh, entäs kun polkee vaan fillarilla?

Palataanpa asiaan.

keskiviikkona 18. helmikuuta 2009

Tuomio ja eka treeni takana!

Ei se lyönytkään, ei edes suuttunut. Ai kuka? No Mr M, oma ohjaajani tietysti. Mukavan oloinen kaveri, kyseli fiksuja, vastailin niin fiksuja kuin pystyin, hän voitti. Työtoveri heitti perään oman haastattelunsa, ruhjeitta selvisi hänkin.

Kovat asetin tavoitteet, rankkaa tulee olemaan mutta nyt ei ole enää muuta tietä ulos tästä tilanteesta. Uskon että Mr M osaa tehdä ohjelmat mistä löytyy juuri sopivalla tavalla haasteita ja mukavaa touhuamista.

Vedettiin siinä ekat treenitkin, tuumattiin työtoverin kanssa että on aivan turha lähteä "rautaa kilkuttelemaan", kumpikaan ei ole oikeastaan tullut muuta kuin sulattamaan rasvat pois mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Ilman ohjelmaa on aivan täysin turha mennä nojailemaan punttisalin puolelle, kumpikaan ei oikein tiedä mitä ja miten pitäisi jotain tehdä. Päätimme siis mennä polkemaan fillarilla niin maan perusteellisesti.

Tuosta taisikin tulla nimi ohjelmalleni, treenaan tästä eteenpäin Reinikais-metodilla, eli hikoilen niin maan perusteellisesti. Alku oli hyvä, ensimmäinen pyörä tosin vihasi minua eikä se tuntunut rakastavan sykevyötänikään. Vika äärimmäisen suurella todennäköisyydellä tosin oli minussa eikä pyörässä.

Oli kyllä julmetun kivaa, edessä on seinällä 3 pirun isoa televisiota, vieressä polkee tuttu heppu kenen kanssa voi jutella levottomia. Ei tuosta enää kuntoilu voi mukavammaksi muuttua, pyöräkin oli vielä sitä mallia missä istutaan kuin sohvalla, tulikin kaverin kanssa mieleen että mitäköhän mahtaisi maksaa sellainen sohva missä olisi vaikka 3 x kyseinen laite.

Noh, 30 minuuttia siinä tuli vedettyä, loppua kohti tuli vähän vastuksen kanssakin kikkailtua ja varsin mojovat hiet sain esiin. Kauhea hinku jäi päälle että pitäisi tehdä, nostaa, vääntää, kääntää ja nostaa. Eli varsin sopiva hetki lähteä kotiin. Nyt se on todella alkanut, huomenna töiden jälkeen tähtään ainakin henkilökohtaisesti 45 min polkusessioon... Vapise läski, Jokinorsu on liikkeellä!

Palvelua!

Jo on aikoihin eletty! Soi sitten puhelin tuossa ruokatunnin paikkeilla ja uudesta kodistani ( kuntosalilta siis ) soitettiin, "onko kaikki ok, jäikö alkujutun jälkeen jotain kysyttyvää?"

Uskomatonta, jossain vielä saadaan asiakkaalle se tunne että ei ole vain pieni murunen rattaissa! Lämmitti mieltä että soiteltiin perään, tiedän että se on standardi juttu ja niin tehdään kaikille mutta jotenkin tuli niin henkilökohtainen olo koko touhusta. "Siellä ne murehtii Jokinorsusta ja miettii että meniköhän sille nyt kaikki jakeluun ja onkohan se tyytyväinen"

Pari tuntia enää Tuomioon, taidan mennä hätäkakkille...

Olen valmis Tuomiolle

Kävin äsken kaupassa, iso paketti Lambi nenäliinoja ostettu, kelpaa niihin nyyhkiä sekä minun että ohjaajan.

Nyt alkaa tosissaan olla melkoinen jännäkakka sekä -tärinä, jos se vetääkin heti ovella turpaan? "Anna olla viimeinen kerta kun ittes tollaseen kuntoon päästät!!!". Ehkä sen pitäiskin? Piilopervo minussa ehkä jopa hieman toivoo sitä.... räyh!

Antaakohan se heti tänään sen ohjelman vai meneeköhän siihen hetki pari. Ensi maanantaina on tunnin sessio Mr M kanssa, katsotaan saanko ohjelman vasta silloin. On muuten eka kerta kun teen minkään sortin session miehen kanssa, 37 vuotta sain pyristeltyä vastaan mutta nyt on taivuttava... En kyllä tiedä mitä sitten tapahtuu, kai hän näyttää tavallaan mistä kana pissii. Ehkä.

Lounaaksi on tänään kana-riisi salaattia, maukasta ja ravitsevaa mutta samaan aikaan ah-niin-kevyttä.

tiistaina 17. helmikuuta 2009

Huomenna tuomiolle

Huomenna joudun Tuomiolle, onneksi en kuitenkaan sille viimeiselle. Kyseessä on siis alkutapaaminen oman ohjaajani kanssa, arvioidaan alkutilanne, itketään yhdessä hetki ( toivottavasti muistan ottaa Nessut mukaan ), tehdään suunnitelma miten tästä tilanteesta päästään pois.

Kuulostaa helpolta, katsotaan mitä tapahtuu. Pelottaa ja vielä enemmän hävettää mennä tälläisenä liikunnan ammattilaisen eteen. Kai ne on kaikenlaista nähnyt, luulis ainakin.

Tuli mieleen idea, taidan teettää paidan missä on selässä tämän blogin osoite... Jeps, sen mä teen, on salilla jengillä hauskaa kun miettivät "Onpa siinä kaverilla sopiva osoite selässä, sehän on tosiaan jokinorsu".

Tuskinpa arvaavat että olenkin Jokinorsu!

Tänään se alkoi

Jokinorsu on tehnyt sen, siitä on puhuttu, siitä on unelmoitu mutta nyt se sitten on viimeinkin tehty! Hankin sen perhanan kuntosalikortin viimeinkin.

Työtoveri lähtee samalla kaavalla mukaan, hänen onnekseen pienemmillä tavoitteilla kuin minä. Kiitos siitä, seuraa on mukava aina saada ja tästä taitaa ( ainakin toivottavasti ) tulla niin pitkä matka että matkaseuraa todellakin tarvitaan.